Ruokarohkeus ja valikoiva syöminen: Näin tuet lapsen ja aikuisen matkaa kohti monipuolisempaa ruokavaliota

Tuntuuko, että valmistat samoja tuttua ruokia vuodesta toiseen, koska muu perhe ei suostu maistamaan mitään uutta? Et ole yksin. Valikoiva syöminen, jota usein kutsutaan arkikielessä nirsoiluksi, on hyvin yleinen ilmiö. Se haastaa monen perheen arjen, mutta ymmärtämällä ilmiön taustoja, voi ruokavalion laajentamista lähteä tukemaan kaikille miellyttävin keinoin. 

Miksi valikoiva syöminen on niin yleistä?

Valikoiva syöminen on osa normaalia syömisen kehittymistä, erityisesti lapsilla. Se kumpuaa geenien kautta välittyvästä uutuudenpelosta, jonka tarkoitus on ollut suojella meitä vaarallisilta tai myrkyllisiltä aineilta. Esimerkiksi tietyt marjat ja sienet ovat voineet olla hengenvaarallisia, joten tutut ja turvalliset ruoat ovat olleet selviytymisen kannalta parempi valinta.

Valikoiva syöminen voi vaihdella lievästä uutuudenpelosta vaikeampaan ruoka-arkuuteen tai jopa ARFID-syömishäiriöön (avoidant restrictive food intake disorder). ARFID aiheuttaa syömiseen liittyvää voimakasta ahdistusta, stressiä ja pelkoa, mikä voi vaikuttaa arkeen merkittävästi.

Hyvä uutinen on, että valikoiva syöminen helpottuu usein ajan myötä. Aikuisiälläkin makutottumukset voivat laajentua, jos on valmis altistamaan itsensä uusille makuelämyksille ja kokeilemaan rohkeasti.

Olin myös itse lapsena nirso ja erityisen valikoiva ruoan rakenteen, ulkonäön ja tuoksun suhteen. Yllättävä möykky kastikkeessa tai epäilyttävän näköinen ruokalaji saattoi tehdä syömisestä mahdotonta. Aikuisena huomaan edelleen arkailevani täysin uusia ruokia, mutta nykyään haluan silti maistaa kaikkea, edes yhden haarukallisen verran.

Ruokarohkeuden tukeminen

Uusiin makuihin, tuoksuihin, rakenteisiin oppii vain niille altistumalla eli syömällä! Syömisen laajentumisen kannalta tärkeintä on siis maistaminen. Myöhemmin voi huomata, että yksi haarukallinen on kasvanut vähitellen tavalliseksi ruoka-annokseksi. Maistamishalukkuus ja niin sanottu ruokarohkeus lisääntyvät, kun maistamista saa tehdä omasta halusta ja omaan tahtiin. 

Erityisesti yhdessä kotona syömisellä on suuri vaikutus. Myönteinen ilmapiiri ruokapöydässä rohkaisee maistamaan ja lisää yhteistä ruokailun iloa. Tärkeintä on, että ruokailuhetki on miellyttävä kaikille, eikä siitä synny paineita tai epämiellyttäviä kokemuksia.

Lasten ruokarohkeuden tukeminen

• Myötätunto ja kannustus:  Valikoiva syöminen kohdataan ymmärtävästi ja lapselle kerrotaan, että uuden ruoan maistamisen jännittäminen on normaalia. 
• Aikuisten roolimalli: Lapset seuraavat aikuisten esimerkkiä. Kun aikuinen maistaa uutta ruokaa ja kertoo omista kokemuksistaan, lapsi voi rohkaistua tekemään samoin. Esimerkiksi: “Tämä uusi ruoka jännittää vähän minuakin, mutta haluan silti kokeilla.”
• Askel kerrallaan ja kehuminen: Ruokaan tutustuminen voi alkaa pelkästä katsomisesta, tunnustelusta ja haistelusta. Maistaminen voi edetä pienin askelin: aluksi ruokaa voi vaikka vain nuolaista. Kehuminen pienistäkin edistysaskelista, kuten siitä, että lapsi rohkeni haistaa tai maistaa ruokaa, luo positiivista ilmapiiriä.
• Monipuolinen ruoan kuvailu: Sen sijaan, että ruokaa kuvailtaisiin vain “hyväksi” tai “pahaksi”, kannattaa puhua sen mausta, tuoksusta, rakenteesta ja väristä. Tämä tekee ruokailusta oppimiskokemuksen ja voi innostaa lasta kokeilemaan uudelleen.
• Sanojen voima: Ohjaa lasta sanomaan esimerkiksi: “En tykkää tästä vielä” tai “tämä maku vaatii minulta vielä harjoittelua”. Tämä luo ajatuksen, että mielipide voi muuttua ajan myötä. Myös aiemmat onnistumiset – esimerkiksi ruoka, josta lapsi oppi pitämään – voivat toimia rohkaisevana esimerkkinä.
• Osallisuus keittiössä: Kun lapsi pääsee mukaan ruoan valmistamiseen, hän tulee tutummaksi raaka-aineiden kanssa. Tämä voi vähentää arkuutta ja lisätä kiinnostusta maistamiseen.
• Leikkisyyttä ruokailuun: Erilaiset pelit, kuten “makupala-peli,” voivat tehdä maistelusta hauskaa ja lisätä ruokarohkeutta leikin varjolla. Lue lisää makupalapelistä täältä. 

Maistelu on mahdollisuus, ei pakko

Vaikka uusien ruokien maistelu on hyvä tavoite, siitä ei tarvitse tehdä pakollista suoritusta. Jokaisella on oikeus omiin mieltymyksiinsä, eikä kaikesta tarvitse pitää – eikä edes maistaa, jos siltä tuntuu. Syömiseen painostaminen voi helposti synnyttää vastenmielisyyttä ruokaa kohtaan ja vaikeuttaa myönteisen ruokasuhteen muodostumista. On tärkeää muistaa, että ruokailun tulisi olla rento ja positiivinen kokemus, ei stressin tai paineen aiheuttaja.

Myös ajatus lautasen tyhjentämisestä hinnalla millä hyvänsä kannattaa hylätä. Vaikka ruoan hävikkiä tulisi vähentää, se ei saisi mennä hyvinvoinnin edelle. Lapsen tai aikuisen ei tule tuntea syyllisyyttä siitä, ettei jaksa tai halua syödä kaikkea. 

Jos lapsi tai aikuinen kamppailee ruoka-arkuuden kanssa, on hyvä muistaa, että kaikkeen ruokaherkkyyteen ei kuitenkaan voida vaikuttaa totuttelullakaan tai se on hyvin hidasta. Tärkeintä tällöin on, että lapsen ruokavalio on riittävällä tasolla ja syöminen ja ruokapöydässä oleminen on kaikille mukavaa.